Hevosten kaularankaongelmat

Hevosten kaularankaongelmat

Hevosten kaularangan erilaiset oireilut ja kuvantamislöydökset ovat nousseet viime vuosina lisääntyvässä määrin hevosihmisten tietoisuuteen. Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi ostotarkastusten yhteydessä tehtyjen kaularangan kuvantamisten lisääntymisenä.

Moni meistä ihmisistä tunnistaa kivuliaan hyvin miltä niskakivut tuntuvat, ja vaikkemme voi väittää tietävämme, mitä hevoset tarkalleen tuntevat, voimme varmasti kiistattomasti olettaa, että kipeän niskan/kaularangan kanssa elämä tuskin on miellyttävää.

Eläinlääketieteessä hevosten kaularankaongelmista puhuttaessa usein aloitetaan vakavimmista tapauksista, eli niistä, joissa muutokset kaularangassa aiheuttavat selkäydinkanavan ahtautumista ja sen seurauksena eriasteisia neurologisia toimintahäiriöitä. Häiriöt ovat yleensä selvimmin havaittavissa hevosen takaosan toiminnassa (haparoivia askeleita, normaalista raajojen poikkeavia asentoja ja askelmalleja, kompurointia, koordinaatiohäiriöitä). Kuvantunlaisia ongelmia esiintyy, ja niitä havaittaessa on syytä olla yhteydessä hoitavaan eläinlääkäriin. Kaikeksi onneksi vakavia tapauksia on harvassa.

Yleisempiä ja samalla salakavalampia ovat lievemmät, usein toiminnalliset, kaularankaan kohdistuvat oireilut. Hevonen tuntuu usein jäykältä, vinolta, voi taipua huonosti, jäädä kiinni ohjaan. Eriasteiset laukan vaikeudet, erityisesti kaulan työntäminen pitkäksi ja sen pitäminen suhteellisen paikoillaan muun kehon liikkeeseen nähden ovat tyypillisiä havaintoja. Epäpuhtautta tai varsinaisia ontumia esiintyy ajoittain. Näissä tilanteissa saa usein käydä muna-kana-keskustelua, kumpi – raaja vai kaula – on syy ja kumpi seuraus.

Hevosen kaularanka on normaalisti hevosen rangan liikkuvin osa, jonka avulla hevonen ylettää tutkimaan ympäristöään erittäin laajasti ilman jalkojen liikuttamista. Normaalisti hevosen tulisi vähintään kyetä – melkeinpä rakenteesta riippumatta – ulottua vaivattomasti ja sujuvasti turvallansa lähelle (noin 10cm päähän) ryntäitä, maahan etujalkojen väliin, suunnilleen saman verran ylöspäin kohti kattoa sekä symmetrisesti sivuilleen kylkiänsä pitkin, aina karvapyörteeseen asti. Nämä yksinkertaiset testit on helppo toteuttaa vaikka karsinassa heinätupolla tai mieluisalla makupalalla houkutellen. Tekijällä on kuitenkin hyvä olla hanskat kädessä hevosen hampaiden mahdollisten virheosumien varalta. Vaikeudet näissä perusliikesuunnissa ovat selkeä merkki toimintahäiriöstä kaulan normaalissa liikkuvuudessa. Mikäli hevosella on vaikeuksia näissä kevyissä testeissä, on jo oletettavaa, että se joutuu rankemmin liikkuessaan kompensoimaan jollain tavalla tätä liikerajoitusta, mikä altistaa hevosen kipeytymään kompensaation seurauksena kuormittuvalla alueella (voi olla mikä vain, esim. etujalat tai lanneselkä).

Kaulan liikkeiden jäykkyydestä kärsivistä hevosista osalla löydetään kuvantamisessa muutoksia erityisesti kaularangan fasettinivelten alueella, mikä viittaa erilaisiin artroottisiin (“kuluma-“) muutoksiin. Silloin, kun kuvantamislöydökset sopivat hevosen oirekuvaan ja kliinisiin löydöksiin sekä parhaimmassa tapauksessa vielä hevonen vastaa hyvin kaulan niveliin kohdistettuihin hoitotoimenpiteisiin, kaularangan fasettinivelten voidaan ajatella aiheuttavan hevosen sen hetkisen oireilun. Vastaavia löydöksiä löytyy joskus myös oireettomilta, normaalin kaularangan liikkuvuuden omaavilta hevosilta. Ihmispuolen tutkimusnäyttö on vastaavaa, eli rangan nikamiin tulee elämän aikana muutoksia, joista vain osaan tuntuu liittyvän mitään oireita. Toisaalta kaularangan kipu- ja/tai liikkuvuuden rajoitteita voi esiintyä myös ilman kuvantamislöydöksiä.

Liittyy sitten kaularangan oireisiin kuvantamislöydöksiä tai ei, kipu ja liikkuvuuden rajoitteet hankaloittavat kantajansa elämää niin kauan kuin niitä esiintyy, ja niihin kannattaa puuttua. Kaularankaoireiden hoidossa toimii usein eläinlääkärin ja -fysioterapeutin (tms. muun koulutetun kuntoutusammattilaisen) yhteistyö, jossa eri ammattien “työkalupakin” keinoja saadaan tukemaan toista. Korvaamattomassa osassa kaularankaoireiden kuntoutuksessa on kuitenkin aina hevosen omistaja/hoitaja/muu oma ihminen. Ammattilaisten kanssa yhteistyössä tehty selvittely oireilun syistä, tarvittavien muutosten tekeminen sekä kuntoutusohjeiden toteuttaminen sitoutuneesti ovat avaimia pitkällä tähtäimellä onnistuneeseen lopputulokseen.

Selma Piha, fysioterapeutti, osteopaatti, erikoistunut eläimiin.

2020-01-24T16:34:45+00:00