Loading...
Etusivu 2019-11-08T11:26:15+00:00

Eläinlääkäri Equivet Espoo

Olemme Vermon raviradan tallialueella toimiva täyden palvelun polikliininen hevos- ja pieneläinklinikka. Hoidamme eläimiä kokemuksella ja tuoreimman ammatillisen tiedon mukaan.

Tervetuloa!

Periaatteemme on tarjota laadukasta hoitoa niin hevosille kuin pienemmillekin nelijalkaisille.

Varaa aika ja tuo nelijalkainen ystäväsi ansaitsemaansa hoitoon.

Soita ja varaa aika!
010 321 46 00

Eläimet
Comments Box SVG iconsUsed for the like, share, comment, and reaction icons

Facebook

Klinikka on auki ravien aikana

Muistutus, että otamme potilaita vastaan ravien aikana. Varaa aikasi esimerkiksi hammashoitoon, röntgen- tai ultraäänitutkimukseen yms. toimenpitisiin, jotka tapahtuvat klinikan sisätiloissa. Oma laboratorio palvelee myös ravien aikana, joten voimme analysoida otettuja tai tuotuja näytteitä (veri, uloste, ihon raape- ja sytologiset tutkimukset).

Esim! Maanantaina 17.2.2020 Vermossa on Magic Monday -ravit ja klinikalla ell Heidi Kalsola palvelee ravien loppuun klo 20:30 asti!

Varaa aika puh. 010 321 4600

ps. harjoitusravien aikana perjantaisin olemme auki normaalisti klo 8 - 17, mutta torstaisin (kun harjoitusravit alkavat vasta klo 19) klinikka on auki klo 18 asti.
... Katso lisääKatso vähemmän

Klinikka on auki ravien aikana

Muistutus, että otamme potilaita vastaan ravien aikana. Varaa aikasi esimerkiksi hammashoitoon, röntgen- tai ultraäänitutkimukseen yms. toimenpitisiin, jotka tapahtuvat klinikan sisätiloissa. Oma laboratorio palvelee myös ravien aikana, joten voimme analysoida otettuja tai tuotuja näytteitä (veri, uloste, ihon raape- ja sytologiset tutkimukset).

Esim! Maanantaina 17.2.2020 Vermossa on Magic Monday -ravit ja klinikalla ell Heidi Kalsola palvelee ravien loppuun klo 20:30 asti! 

Varaa aika puh. 010 321 4600

ps. harjoitusravien aikana perjantaisin olemme auki normaalisti klo 8 - 17, mutta torstaisin (kun harjoitusravit alkavat vasta klo 19) klinikka on auki klo 18 asti.

Verinäytteiden tulkinta vaatii tietoa ja taitoa

Hevoseni verinäytetuloksissa on useampi arvo “punaisella”! Onko syytä huoleen?

Näin miettii varmasti moni omistaja tulokset saatuaan. Hyvä uutinen on, että viitearvoista poikkeava arvo ei aina tarkoita, että hevonen olisi sairas tai huonossa kunnossa. Moni asia vaikuttaa siihen, istuuko juuri sinun hevosesi verinäytetulos annettuihin viitearvoihin. Useimpien laboratoriokokeiden ns. normaaliarvot on määritelty siten, että 95% terveiden arvoista osuu rajojen sisälle ja 5% rajojen ulkopuolelle. Hevosesi arvo voi olla siis aivan normaali, mutta kuuluu tuohon viiteen prosenttiin. Näytteen laatu ja käsittely vaikuttavat myös joihinkin veriarvoihin, jolloin arvot voivat olla laboratorioteknisistä syistä virheellisiä.

Rotu vaikuttaa todella paljon joihinkin veriarvoihin. Tyypillinen esimerkki ovat punasoluarvot, jotka ovat useimmilla kylmäverisillä luonnostaan matalammat kuin lämminverisillä roduilla. Hevosellasi ei siis välttämättä ole anemiaa, vaikka sen hemoglobiini olisikin viiterajojen alapuolella. Myös esimerkiksi munuaisarvo kreatiniini on suhteessa hevosen lihasmassaan, joten nuorilla tai muuten vähemmän lihaksikkailla hevosilla se voi olla alle viitearvojen kun taas esim. lihaksikkailla quarterhevosilla kreatiniiniarvojen on todettu olevan normaalitilanteessakin jopa 10-20% muita rotuja korkeampia. Myös hevosen ikä vaikuttaa veriarvoihin. Varsoilla monet arvot poikkeavat aikuisen hevosen viitearvoista, joiden mukaan useimmat laboratoriot tulokset ilmoittavat.

Punasoluarvot mietityttävät monesti myös silloin, jos ne ovat alhaisen sijaan liian korkeat viitearvoihin nähden. “Liian korkeat” punasoluarvot näennäisesti terveellä hevosella johtuvat usein hevosen jännittyneisyydestä näytteenottotilanteessa. Hevosen pernaan on varastoituneena valtava määrä punasoluja. Stressitilanteessa tai esimerkiksi liikunnan aikana vapautuva adrenaliini saa pernan supistumaan, jolloin verenkiertoon vapautuu runsaasti punasoluja lisäämään hevosen hapenottokykyä. Tämä näkyy verinäytteessä “liian korkeina” punasoluarvoina. Erittäin harvoin hevosesi veri kuitenkaan on liian paksua, vaan kyseessä on hevosen uniikki ominaisuus, joka osaltaan tekee siitä niin hyvin soveltuvan urheiluun.

Verinäytetulokset vaativat siis usein tulkintaa, ennen kuin niiden merkitys aukeaa täysin. Koska kaikki hevoset (niin kuin eivät ihmisetkään!) eivät mahdu samaan muottiin, on oman hevosen perusveriarvot hyödyllistä selvittää silloin, kun hevonen on terve. Tällöin mahdollisen sairauden sattuessa juuri sinun hevosesi yksilöllisiä veriarvoja on helpompi tulkita.
... Katso lisääKatso vähemmän

Verinäytteiden tulkinta vaatii tietoa ja taitoa

Hevoseni verinäytetuloksissa on useampi arvo “punaisella”! Onko syytä huoleen?

Näin miettii varmasti moni omistaja tulokset saatuaan. Hyvä uutinen on, että viitearvoista poikkeava arvo ei aina tarkoita, että hevonen olisi sairas tai huonossa kunnossa. Moni asia vaikuttaa siihen, istuuko juuri sinun hevosesi verinäytetulos annettuihin viitearvoihin. Useimpien laboratoriokokeiden ns. normaaliarvot on määritelty siten, että 95% terveiden arvoista osuu rajojen sisälle ja 5% rajojen ulkopuolelle. Hevosesi arvo voi olla siis aivan normaali, mutta kuuluu tuohon viiteen prosenttiin. Näytteen laatu ja käsittely vaikuttavat myös joihinkin veriarvoihin, jolloin arvot voivat olla laboratorioteknisistä syistä virheellisiä.

Rotu vaikuttaa todella paljon joihinkin veriarvoihin. Tyypillinen esimerkki ovat punasoluarvot, jotka ovat useimmilla kylmäverisillä luonnostaan matalammat kuin lämminverisillä roduilla. Hevosellasi ei siis välttämättä ole anemiaa, vaikka sen hemoglobiini olisikin viiterajojen alapuolella. Myös esimerkiksi munuaisarvo kreatiniini on suhteessa hevosen lihasmassaan, joten nuorilla tai muuten vähemmän lihaksikkailla hevosilla se voi olla alle viitearvojen kun taas esim. lihaksikkailla quarterhevosilla kreatiniiniarvojen on todettu olevan normaalitilanteessakin jopa 10-20% muita rotuja korkeampia. Myös hevosen ikä vaikuttaa veriarvoihin. Varsoilla monet arvot poikkeavat aikuisen hevosen viitearvoista, joiden mukaan useimmat laboratoriot tulokset ilmoittavat.

Punasoluarvot mietityttävät monesti myös silloin, jos ne ovat alhaisen sijaan liian korkeat viitearvoihin nähden. “Liian korkeat” punasoluarvot näennäisesti terveellä hevosella johtuvat usein hevosen jännittyneisyydestä näytteenottotilanteessa. Hevosen pernaan on varastoituneena valtava määrä punasoluja. Stressitilanteessa tai esimerkiksi liikunnan aikana vapautuva adrenaliini saa pernan supistumaan, jolloin verenkiertoon vapautuu runsaasti punasoluja lisäämään hevosen hapenottokykyä. Tämä näkyy verinäytteessä “liian korkeina” punasoluarvoina. Erittäin harvoin hevosesi veri kuitenkaan on liian paksua, vaan kyseessä on hevosen uniikki ominaisuus, joka osaltaan tekee siitä niin hyvin soveltuvan urheiluun.

Verinäytetulokset vaativat siis usein tulkintaa, ennen kuin niiden merkitys aukeaa täysin. Koska kaikki hevoset (niin kuin eivät ihmisetkään!) eivät mahdu samaan muottiin, on oman hevosen perusveriarvot hyödyllistä selvittää silloin, kun hevonen on terve. Tällöin mahdollisen sairauden sattuessa juuri sinun hevosesi yksilöllisiä veriarvoja on helpompi tulkita.

Hevosten sisätautidiplomaattimme Jenni Mönki jää äitiyslomalle maaliskuun puolivälissä ja eläinlääkäri Kirsi Vainio jatkaa Jennin äitiysloman ajan erityisesti sisätautipotilaiden kanssa. Nyt on hyvä hetki varata Jennille vielä kontrollikäynnit ja samalla voitte tavata myös Kirsin, joka tekee läheistä yhteistyötä Jennin kanssa ennen äitiysloman alkua.

Verenluovuttajahevosia otetaan mielellään vastaan edelleen, jotta saamme kevään varsakaudelle tarvittavia plasmoja varastoon. Ottakaa yhteyttä ajanvaraukseen (010 3214600), jos teillä on mahdollinen verenluovuttajahevonen ja olisitte valmiit tuomaan sen klinikalle hyvän syyn vuoksi!
... Katso lisääKatso vähemmän

Hevosten sisätautidiplomaattimme Jenni Mönki jää äitiyslomalle maaliskuun puolivälissä ja eläinlääkäri Kirsi Vainio jatkaa Jennin äitiysloman ajan erityisesti sisätautipotilaiden kanssa. Nyt on hyvä hetki varata Jennille vielä kontrollikäynnit ja samalla voitte tavata myös Kirsin, joka tekee läheistä yhteistyötä Jennin kanssa ennen äitiysloman alkua.
 
Verenluovuttajahevosia otetaan mielellään vastaan edelleen, jotta saamme kevään varsakaudelle tarvittavia plasmoja varastoon. Ottakaa yhteyttä ajanvaraukseen (010 3214600), jos teillä on mahdollinen verenluovuttajahevonen ja olisitte valmiit tuomaan sen klinikalle hyvän syyn vuoksi!

Kommentoi Facebookissa

Minkälaiset kriteerit verenluovuttajahevoselle on?

Hevosten kaularankaongelmat

Hevosten kaularangan erilaiset oireilut ja kuvantamislöydökset ovat nousseet viime vuosina lisääntyvässä määrin hevosihmisten tietoisuuteen. Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi ostotarkastusten yhteydessä tehtyjen kaularangan kuvantamisten lisääntymisenä.

Eläinlääketieteessä hevosten kaularankaongelmista puhuttaessa usein aloitetaan vakavimmista tapauksista, eli niistä, joissa muutokset kaularangassa aiheuttavat selkäydinkanavan ahtautumista ja sen seurauksena eriasteisia neurologisia toimintahäiriöitä. Häiriöt ovat yleensä selvimmin havaittavissa hevosen takaosan toiminnassa (haparoivia askeleita, normaalista raajojen poikkeavia asentoja ja askelmalleja, kompurointia, koordinaatiohäiriöitä).

Yleisempiä ja samalla salakavalampia ovat lievemmät, usein toiminnalliset, kaularankaan kohdistuvat oireilut. Hevonen tuntuu usein jäykältä, vinolta, voi taipua huonosti, jäädä kiinni ohjaan. Eriasteiset laukan vaikeudet, erityisesti kaulan työntäminen pitkäksi ja sen pitäminen suhteellisen paikoillaan muun kehon liikkeeseen nähden ovat tyypillisiä havaintoja. Epäpuhtautta tai varsinaisia ontumia esiintyy ajoittain.

Hevosen kaularanka on hevosen rangan liikkuvin osa. Normaalisti hevosen tulisi vähintään kyetä - melkeinpä rakenteesta riippumatta - ulottua vaivattomasti ja sujuvasti turvallansa lähelle (noin 10cm päähän) ryntäitä, maahan etujalkojen väliin, suunnilleen saman verran ylöspäin kohti kattoa sekä symmetrisesti sivuilleen kylkiänsä pitkin, aina karvapyörteeseen asti. Nämä yksinkertaiset testit on helppo toteuttaa vaikka karsinassa heinätupolla tai mieluisalla makupalalla houkutellen. Vaikeudet näissä perusliikesuunnissa ovat selkeä merkki toimintahäiriöstä kaulan normaalissa liikkuvuudessa.

Kuvantamisessa muutoksia löytyy erityisesti kaularangan fasettinivelten alueella, mikä viittaa erilaisiin artroottisiin ("kuluma-") muutoksiin. Silloin, kun kuvantamislöydökset sopivat hevosen oirekuvaan ja kliinisiin löydöksiin sekä parhaimmassa tapauksessa vielä hevonen vastaa hyvin kaulan niveliin kohdistettuihin hoitotoimenpiteisiin, kaularangan fasettinivelten voidaan ajatella aiheuttavan hevosen sen hetkisen oireilun. Vastaavia löydöksiä löytyy joskus myös oireettomilta, normaalin kaularangan liikkuvuuden omaavilta hevosilta. Toisaalta kaularangan kipu- ja/tai liikkuvuuden rajoitteita voi esiintyä myös ilman kuvantamislöydöksiä.

Kaularangan kipu ja liikkuvuuden rajoitteet hankaloittavat kantajansa elämää niin kauan kuin niitä esiintyy, joten niihin kannattaa puuttua. Kaularankaoireiden hoidossa toimii usein eläinlääkärin ja -fysioterapeutin (tms. muun koulutetun kuntoutusammattilaisen) yhteistyö. Korvaamattomassa osassa kaularankaoireiden kuntoutuksessa on kuitenkin aina hevosen omistaja/hoitaja/muu oma ihminen. Ammattilaisten kanssa yhteistyössä tehty selvittely oireilun syistä, tarvittavien muutosten tekeminen sekä kuntoutusohjeiden toteuttaminen sitoutuneesti, ovat avaimia pitkällä tähtäimellä onnistuneeseen lopputulokseen.

Selma Piha, eläinfysioterapeutti ja osteopaatti
... Katso lisääKatso vähemmän

Hevosten kaularankaongelmat

Hevosten kaularangan erilaiset oireilut ja kuvantamislöydökset ovat nousseet viime vuosina lisääntyvässä määrin hevosihmisten tietoisuuteen. Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi ostotarkastusten yhteydessä tehtyjen kaularangan kuvantamisten lisääntymisenä.

Eläinlääketieteessä hevosten kaularankaongelmista puhuttaessa usein aloitetaan vakavimmista tapauksista, eli niistä, joissa muutokset kaularangassa aiheuttavat selkäydinkanavan ahtautumista ja sen seurauksena eriasteisia neurologisia toimintahäiriöitä. Häiriöt ovat yleensä selvimmin havaittavissa hevosen takaosan toiminnassa (haparoivia askeleita, normaalista raajojen poikkeavia asentoja ja askelmalleja, kompurointia, koordinaatiohäiriöitä). 

Yleisempiä ja samalla salakavalampia ovat lievemmät, usein toiminnalliset, kaularankaan kohdistuvat oireilut. Hevonen tuntuu usein jäykältä, vinolta, voi taipua huonosti, jäädä kiinni ohjaan. Eriasteiset laukan vaikeudet, erityisesti kaulan työntäminen pitkäksi ja sen pitäminen suhteellisen paikoillaan muun kehon liikkeeseen nähden ovat tyypillisiä havaintoja. Epäpuhtautta tai varsinaisia ontumia esiintyy ajoittain. 
 
Hevosen kaularanka on hevosen rangan liikkuvin osa. Normaalisti hevosen tulisi vähintään kyetä - melkeinpä rakenteesta riippumatta - ulottua vaivattomasti ja sujuvasti turvallansa lähelle (noin 10cm päähän) ryntäitä, maahan etujalkojen väliin, suunnilleen saman verran ylöspäin kohti kattoa sekä symmetrisesti sivuilleen kylkiänsä pitkin, aina karvapyörteeseen asti. Nämä yksinkertaiset testit on helppo toteuttaa vaikka karsinassa heinätupolla tai mieluisalla makupalalla houkutellen. Vaikeudet näissä perusliikesuunnissa ovat selkeä merkki toimintahäiriöstä kaulan normaalissa liikkuvuudessa.

Kuvantamisessa muutoksia löytyy erityisesti kaularangan fasettinivelten alueella, mikä viittaa erilaisiin artroottisiin (kuluma-) muutoksiin. Silloin, kun kuvantamislöydökset sopivat hevosen oirekuvaan ja kliinisiin löydöksiin sekä parhaimmassa tapauksessa vielä hevonen vastaa hyvin kaulan niveliin kohdistettuihin hoitotoimenpiteisiin, kaularangan fasettinivelten voidaan ajatella aiheuttavan hevosen sen hetkisen oireilun. Vastaavia löydöksiä löytyy joskus myös oireettomilta, normaalin kaularangan liikkuvuuden omaavilta hevosilta. Toisaalta kaularangan kipu- ja/tai liikkuvuuden rajoitteita voi esiintyä myös ilman kuvantamislöydöksiä.

Kaularangan kipu ja liikkuvuuden rajoitteet hankaloittavat kantajansa elämää niin kauan kuin niitä esiintyy, joten niihin kannattaa puuttua. Kaularankaoireiden hoidossa toimii usein eläinlääkärin ja -fysioterapeutin (tms. muun koulutetun kuntoutusammattilaisen) yhteistyö. Korvaamattomassa osassa kaularankaoireiden kuntoutuksessa on kuitenkin aina hevosen omistaja/hoitaja/muu oma ihminen. Ammattilaisten kanssa yhteistyössä tehty selvittely oireilun syistä, tarvittavien muutosten tekeminen sekä kuntoutusohjeiden toteuttaminen sitoutuneesti, ovat avaimia pitkällä tähtäimellä onnistuneeseen lopputulokseen. 

Selma Piha, eläinfysioterapeutti ja osteopaatti