Hevosen uni

Yllä olevassa videossa esiintyy hevonen, jolla on narkolepsiaan viittaavia oireita. Tässä tapauksessa kyseessä oli kuitenkin krooninen unen puute, ns. sleep deprivaatio, jossa hevonen ei halunnut mennä makaamaan ollenkaan ja alkoi oireilla näin sen takia. Kun hevosen kiputilat hoidettiin, hevonen alkoi nukkumaan makuulla ja narkolepsia-tyyppiset oireet alkoivat heti vähentyä merkittävästi.

Levosta, unenlaadusta ja niiden merkityksestä toimintakyvylle on ollut laajasti keskustelua ihmisten yhteiskunnassa. Hevosten nukkumisesta ei kuitenkaan oikeastaan puhuta, vaikka ilmiöt ovat hevosilla hyvin samankaltaisia. Meitä ihmisiä vaivaava multimedian ja erilaisten vaatimusten ristipaine sekä ärsyketulva häiritsee herkästi unenlaatuamme. Hevosten elämänrytmi on valtaosassa talleista suhteellisen säännöllistä, jolloin olosuhteiden puolesta säännöllinen unirytmi usein on mahdollinen. Kuitenkin myös eläimillä voi olla haasteita unenlaadun ja -määrän kanssa. Kotona omistajiensa kanssa asuvista lemmikeistä on luontevaa havaita niiden levon laatua, mutta talleissa asuvien hevosten – etenkin jos varsinaiset tallityöt hoituvat muiden toimesta – unitavoista, -määrästä tai -laadusta voimme olla useammin tietämättömiä.

On yleisesti tunnettu asia, että hevoseläimillä on muihin meille tuttuihin eläimiin verrattuna poikkeuksellinen ominaisuus kyetä nukkumaan seisaallaan. Hieman vähemmän laajasti tunnettu asia on se, että seisallaan nukkuva hevonen voi toki torkahtaa kevyeen pinnalliseen uneen, mutta pidemmän päälle elintärkeään syvään uneen hevonenkin pääsee vain makuullaan. Torkkuessaan seisaallaan hevonen käyttää nk. passiivista seisontamekanismia, joka termistään huolimatta vaatii pientä lihasaktivaatiota pystyasennon säilyttämiseksi. Syvän unen aikana katkeaa motorinen aktivaatio lihaksistoon, jolloin pystyasennon hallintaa tai liikettä ei voida tuottaa. Hyvin toimiessaan tämä ilmiö mahdollistaa myös unien näkemisen niin, ettei yksilö lähde toteuttamaan unien aikaisia tapahtumia tiedostamattomassa tilassa.

On arvioitu, että hevoset tarvitsevat syvää unta keskimäärin noin 0,5-2 tuntia vuorokaudessa, jakaantuen usein useampaan lyhyempään jaksoon. Tämä sopeuma on luonnollisesti käytännöllinen saaliseläimen hengissä selviämiselle. Hevonen pärjää päällisin puolin arvioiden hämmentävän pitkään hyvin vähäisellä tai olemattomalla syvän unen määrällä. Kuitenkin pitkittyessään tälläkin on seurauksensa. Syvän unen puutteesta tiedetään ihmisten puolelta, että se mm. vaikuttaa heikentävästi ajatteluumme, huonontaa oppimista ja muistintoimintaa, lisää kivun-, ahdistuksen-, masennuksen-, pelon- ja ärtyneisyydentunteita sekä heikentää fyysistä palautumista ja altistaa vammautumiselle. On oletettavaa, että pitkittyneesti syvän unen puutteesta kärsivillä hevosilla esiintyy samoja ilmiöitä. Ko. oireet ovat kuitenkin sen verran epämääräisiä, että syvän unen puutostilaa pohditaan hyvin harvoin oireiden aiheuttajana. Syvän unen puutostila tulee harkintaan oikeastaan vasta kun jostain syystä havahdutaan siihen, että hevonen ei mene makuulle ja/tai sillä esiintyy ns. narkolepsia-oiretta eli seisten torkahtamisen yhteydessä horjumista tai kaatumista etujalkojen yli vuohisille, etupolville tai taakse.

Varsinainen narkolepsia eli nukahtelusairaus on seurausta aivojen univalvevaihtelua säätelevän välittäjäainejärjestelmän häiriöstä. Hevosilla esiintyy varsinaista narkolepsiaa melko harvinaisena. Tauti puhkeaa nuorelle hevoselle, ja sille on tyypillistä edellä kuvattu horjuminen tai kaatuilu rauhallisissa tilanteissa. Narkolepsiaa sairastavalla hevosella ei pitäisi taudin puolesta olla mitään estettä nukkua myös makuulla normaaliin tapaan. Sairauteen ei ole varsinaista hoitoa eikä se yleensä vaikuta hevosen hyvinvointiin, kunhan tarvittaessa jalat suojataan kolhuilta ja ympärillä olevat ihmiset ovat oman turvallisuutensa takia tietoisia hevosen mahdollisesta taipumuksesta torkahdella jaloiltaan.

Jos hevosella havaitaan narkolepsia-oiretta, on syytä lähteä selvittelemään oireen alkusyytä tarkemmin. Hevosen nukkumiseen liittyvien yksityiskohtien selvittely vaatii joskus salapoliisin työtä, kuten hevosen karsinakäytöksen tarkkailua ja esimerkiksi tallihenkilökunnan haastattelemista nukkumishavaintojen, karsinan kuivikkeiden ”petaamisen” asteesta ja päätymisestä karvan ja talliloimien päälle. Mikäli havaitaan, ettei hevonen todella käy makaamassa, on ryhdyttävä selvittämään syitä tähän. Ympäristön rauhallisuuden ja esim. pihatossa laumadynamiikan huomioiminen ovat tärkeitä. Ikääntyneet tai vaivaiset hevoset saattavat ulkona asuessaan pantata nukkumista makuulla kovan tai kylmän alustan vuoksi, tai puolestaan joku tallissa asuva hevonen voi kyetä asettua nukkumaan vain ulkona laitumen tai tarhan rinteessä, koska siihen siirtyminen ja ylösnousu sujuvat helpommin. Eläinlääkärin ja eläinfysioterapeutin tutkimukset ovat olennaisia mahdollisten tuki-ja liikuntaelimistön kiputilojen löytymiseksi ja lievittämiseksi. Vaikka seisten horjahdellen tai kaatuillen nukahtelemalla oireileva hevonen olisi nuori, asia kannattaa tutkia.

Varsinainen narkolepsia on melko harvinainen ja myös nuorella hevosella voi oireiden taustalla olla erilaiset kivut, jotka saavat sen välttämään makuulle menoa, mikä aiheuttaa syvän unen puutetta. Makuulle menon välttämisen taustalla yleisimmin esiintyviä kiputiloja ovat etupolvien, kaulan ja ristiselän ongelmat, mutta mikä tahansa kiputila voi olla olennainen tässä vaivassa. Löytyneiden ongelmien tehokas eläinlääketieteellinen hoito on samalla tärkeä askel narkolepsian erotusdiagnostiikassa. Mikäli horjahtelu ja/tai kaatuilu loppuu tai vähenee ja maaten nukkuminen lisääntyy kipujen lievittymisen myötä, ei ole kysymys aidosta narkolepsiasta vaan unideprivaatiosta, jolloin tilannetta voidaan hoitaa ja hevosen elämänlaatua merkittävästi parantaa.

Tiivistetysti hevosen unesta:

• syvä uni on tärkeää myös hevosille ja se on mahdollista vain makuulla. Sen puute voi vaikuttaa hevosen elämänlaatua heikentävästi.
• on hyvä pitää edes suuntaa-antavasti tiedossa pääseekö hevosesi makuulle tai nukkuuko se säännöllisesti (vähintään muutaman kerran viikossa) makuullaan.
• mikäli hevosella havaitaan narkolepsia-oireita (oli se nuori tai vanha), selvitä käykö hevonen nukkumassa makuulla ja tutkituta se eläinlääkärillä ja eläinfysioterapeutilla mahdollisimman pian. Makuulle menon välttämisen syynä voi olla monenlaisia kiputiloja, ja hevonen tulee tutkia perinpohjaisesti.

Teksti: Eläinfysioterapeutti Selma Piha, Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Laura Muilu